Kuvauksessa ei ole paikkaa, johon piiloutua. Olet ikäänkuin alasti kameran edessä. Kamera näkee sinusta kaiken, nenäkarvoja myöten. Parhaimmillaan henkilökuvasta tulee ilmi henkilön oikea persoona, jolloin kuva puhuttelee ja on aito.
Usein nämä aidot hetket tulevat kuvauksessa sellaisen hetken jälkeen, kun jännittävä tilanne on purkaantunut liikkeen tai tapahtuman avulla – silloin kuvattava on hetkeksi rentoutunut, kun kroppa ei voi olla kokoajan jännittyneessä tilassa. Ne hetket ovat nopeasti ohimeneviä, kun jännitys taas lataa. Näitä hetkiä varten kuvaajan on oltava jatkuvasti varpaillaan, jos mielii saada ne parhaat otokset kuvattua.
Tiesitkö, että mun kokemuksen mukaan henkilökuvauksessa rentoutuminen kestää keskimäärin 15 minuuttia? Sen jälkeen kuvattavana oleminen alkaa olla helpompaa ja tutumpaa, kun opit tietämään millainen tilanne on, miten ohjaan ja mitä ylipäänsä kuvauksessa tapahtuu.
Henkilökuvauksessa kuvattavan ohjaaminen on ensisijaisen tärkeä asia ja sen rennon hetken luominen on henkilökuvaajan tärkein taito – miten siis kuuntelet kuvattavaa ja aistit hänen tunnetilojaan ja ennenkaikkea se miten niihin reagoit. Kärsivällinen pitää olla.